08.11.2016

Onko yrittäjyys jotain mitä ihminen tekee vai jotain mitä hän on? – osa 5.

Edellisessä jaksossa lupasin tällä kertaa pohtia hieman yrittäjä-termiä.

Sanoessaan olevansa yrittäjä, vastaa ihminen kysymykseen, ”Kuka minä olen?”

Monissa tapauksissa, vaikka ihminen tekisikin yritystoimintaa, ei hän välttämättä miellä itseään yrittäjäksi.

Tällöin ihminen usein mielessään vastaa kysymykseen, ”Mitä minä teen?”

Toisaalta tämä on vähän termeillä kikkailua, mutta tässä asiayhteydessä kun yrittäjyyttä pohditaan pintaa syvemmältä, on sillekin oma paikkansa.

Tässä asioita pohditaan hieman tarkemmin, vaikka päivittäisessä puheessa ne käytännössä tarkoittavat samaa asiaa.

Tässä asiayhteydessä voidaan pohtia, mieltääkö henkilö yrittäjyyden niin lähelle itseään, että luokittelee itsensä yrittäjäksi vai määritteleekö itsensä muulla tavalla, tehden ohessa yritystoimintaa.

Monet tekevätkin sivutoimista liiketoimintaa, jolloin palkkatyöstä tulee toimeentulo ja liiketoiminasta tulevat tulot ovat ekstraa.

Osa ihmisistä taas tekee yritystoimintaa ihan päätoimisesti ja itsekin olen käytännössä koko ajan opiskelujen jälkeen toiminut päätoimisena yrittäjänä.

Näin ollen miellän itseni yrittäjäksi, koska se on se mitä olen tehnyt, mitä teen tällä hetkellä ja mitä haluan tehdä tulevaisuudessa.

Toinen keskustelunaihe on se, että onko ”yrittäjä” paras mahdollinen termi? Mutta palataan tähän aiheeseen tarkemmin seuraavassa jaksossa.

Tänään pohditaan sitä, mitä eri muotoja liiketoiminnalla voi olla.

Henkilö voi tehdä yritystoimintaa päätoimisesti, sivutoimisesti tai osa-aikaisesti.

Erityisesti toiminnan alussa on usein siirtymäjakso, joka voi olla hyvinkin erilainen eri ihmisillä.

Tämä voi olla hyppy tuntemattomaan, eli ihminen irtisanoutuu palkkatöistä ja sitten käynnistää toiminnan niin nopeasti kuin mahdollista. Tämä toimintatapa toimii joissain tapauksissa, mutta sisältää usein ison riskin.

Usein hieman loivempi lasku toimii paremmin.

Jos palkkatyötä on mahdollista tehdä osa-aikaisesti, voi tehdä esimerkiksi viikossa 20 tuntia palkkatyötä sekä 20 tuntia yritystoimintaa.

Yksi vaihtoehto on säästää sen verran, että on esimerkiksi puoli vuotta aikaa elää säästöillä ja kasvattaa liiketoiminta kannattavaksi.

Joissain elämänvaiheissa on myös mahdollista tehdä pidempää päivää, eli esimerkiksi 40 tuntia palkkatyötä ja yritystoiminta pystyyn ilta- ja viikonlopputöinä.

Kun toiminta on sopivassa pisteessä, on palkkatyöstä mahdollista irtisanoutua. Riski on huomattavasti pienempi, kun tietää minkä verran tuloja on tullut ja minkä verran niitä on odotettavissa.

Näillä tiedoilla voi tehdä valistuneen arvauksen siitä, kuinka paljon irtisanoutumisen seurauksena tullut mahdollisuus liiketoiminnan tuntimäärän lisäämiseen tuo lisää tuloja.

Tällä kertaa ydinajatuksena oli siis se, että näkeekö ihminen itsensä yrittäjyyteen liittyen sitä kautta kuka on, vai sitä kautta mitä tekee.