12.09.2012

Sanna Wikström | Tyytyväisyyden tavoittelun paradoksi

Kirjoittaja Sanna Wikström on toinen Hidasta elämää –nettisivuston perustajista. Lisäksi hän toimii Slow Life -valmentajana sekä auttaa kirjoitusvalmennuksissaan ihmisiä kohtaamaan toisensa ja itsensä (Tiedostava kirjoittaminen/Flow-kirjoittaminen).

Sanna Wikström

Kuvaaja: Noora Sandgren

Kestävän kehityksen tutkija, KT, Arto O. Salonen pysäytti minut seminaarissa toteamalla: ”Talouskasvu pysähtyy, kun kuluttaja on tyytyväinen.” Talouskasvu siis pysähtyy siihen, kun ihmiset alkavat olla tyytyväisiä – eli kiitollisia siitä, mitä heillä on, sen sijaan että pyrkivät saavuttamaan sen, mitä heiltä puuttuu.

Surullinen yhtälö, sanoisin.

Mainonta, media, katukuva – miltei koko ympäristömme huutaa meille asioista, joita meillä ei vielä ole. Olemme kallellaan tulevaan, jolta odotamme autuudentilaa, jotain, joka helpottaa elämäämme, saa meidät tuntemaan itsemme paremmaksi (tähänhän mainonta perustuu).

Uskomme ulkoapäin tuleviin mielikuviin siinä määrin, että niiden tavoittelu saa meissä aikaan hetkellisen mielihyväntunteen, tiedostamattoman sykäyksen, joka saa meidät ostamaan tavaroita tai tavoittelemaan vielä jotain suurempaa ja enemmän. Aina uudelleen ja uudelleen.

Tavoittelun iso ongelma on se, että mielihyvä kestää vain lyhyen hetken. Sitten tarvitaan taas uusi tavoite. (Vertauksena mielihyvän kestolle: syöpää sairastava ystäväni kertoi minulle ensikosketuksestaan meditaatioon: ”Hämmentävintä oli se, ettei hyvä olo kadonnut tunneissa, eikä edes päivissä.”)

Tavoittelun suurin ongelma on kuitenkin se, että olemme muutamia tavoitteiden saavuttamisen hetkiä lukuunottamatta tyytymättömiä siihen, mitä meillä on nyt. Se ei koskaan riitä. Eikä se koskaan lopu. Tyytyväisyyttä toivoitellessamme tulemme entistä tyytymättömämmäksi.

Tyytyväisyyden tavoittelun paradoksi, sanoisin.

Tyytymättömyys on negatiivinen ajatusmalli, joka aiheuttaa meille negatiivisia tunteita. Negatiiviset tunteet taas aiheuttavat negatiivista käytöstä, tekoja, sekä pidemmällä aikavälillä myös negatiivista varausta kehoon, eli sairauksia.

Talouskasvulla saavutetun ”hyvinvoinnin” kompastuskivi, sanoisin.

Tyytymättömyys ei muutu pitkäkestoiseksi tyytyväisyydeksi kuin yhdellä tavalla: purkamalla ajatusmalli. Purku ei tapahdu ”sitkuttelemalla” eikä odottamalla vastausta päättäjiltä, pomoilta tai ”niiltä, jotka ovat vastuussa”.

Minä itse olen vastuussa tyytymättömyydestäni.

Kiitollisuus on tehokkain keino kääntää valokeila varjosta aurinkoon, tyytymättömyydestä tyytyväisyyteen (kirjaa vaikka aamuin illoin kymmenen asiaa, joista olet kiitollinen juuri sillä hetkellä; tulokset näkyvät jo muutamassa viikossa).

Mutta kuinka sitten käy tarkoin varjellun talouskasvun?

– Eipä sen väliä, jos olemme saavuttaneet elämisen ja olemisen ytimen, tyytyväisyyden. Se ei nimittäin maailman taloussuhdanteista heilahda.